maanantai 1. kesäkuuta 2015

Nyt tai ei koskaan

Saatoin ehkä haukata yllytyksestä liian suuren palan kakkua. Mennään aivan ohjaajan mukavuusrajojen ulkopuolelle, mutta tosiasiahan se vain on: mitä kauemmin viivyttelee, sitä korkeammalle kynnys nousee. Mitään peruuttamatonta ei voine tapahtua.

Riski kasvaa ja käyttää hampaitaan hurrjaa vauhtia. Kaikki on hyvää ja kaikkea kannattaa maistaa. Eikös ne hampaat sitä varten ole. Doni on treenannut SMeitä varten. Mitään kovin systemaattista en tunnu saavan aikaiseksi. Mutta on se silti maailman paras työmyyrä. Tekee se aina sentäs jotain. Tunnari on ainakin aika mainio ja hidas seuraaminen tuntuu aika täydelliseltä ainakin viime kerran. Paikkamakuun aloitusmaahanmenon kanssa painitaan. Viime treenin onnistumiset olivat taas vähän kortilla, mutta lampun sytyttyä saatiin päättää kolmeen onnistuneeseen.


Käytiin luukuttamassa Donin kanssa Kiitolassa epiksissä muutaman radan verran. Doni on aika rankasti taukoillut kevään aikana agista ja paistoi kyllä selkeenä läpi. Ensimmäisellä radalla taidettiin saada 10 esteelle mennessä 2 hylkyä ja vihelsin pelin poikki. Doni lähinnä huusi ja juoksi sinne minne jalat sillä hetkellä halusivat. Saatiin upea mahdollisuus tulosten puuttuessa(kiitokset järjestäjille!) uusia rata halutessaan. Ja varsin kovasti haluttiin! Koira kerkesi jäähyillä vartin verran ja miettiä mikä laji tää olikaan ja sitten uusi yritys. Nyt päästiin varsin sujuvasti 10 esteelle, jossa ohjaajaperkele unohti radan, sori doni! olin ehkä liian haltioitunut kulkevasta koirasta. Vähän sovellettiin ja tehtiin hyvällä fiiliksellä loppuun asti. Hyvä Doni!
Päästiin tutustumaan vielä uuteen treenimuotoon. Epiksissä oli tarjolla slow-flow rata, 10 estettä+maali ja lähtö. Kaikki esteet piti suorittaa mutta mitään ei saanut suorittaa kahdesti. Oli muuten pähkäilemistä! Alla miun versio, pahoittelut, en jaksanut rajata.

 Ja kyllä sitä alkaa oman koiransa pikkuhiljaa tuntemaan ja tietämään mikä on sille helppoa ja mikä vaikeaa. Doni tykitti nimittäin menemään tuon miun version 17sekunnissa ja oli ylivoimaisesti nopein. On se vaan jätkä. <3 Ja oltiin muuten yhdessä tekemässä.


Riski 14vko poseeraa. On se vaan aika näpsäkkä, vaikka itse sanonkin. Riski kävi myös pentutreffeillä, leikkiä saatiin aikaan kaikkien kanssa. Hieno pieni jätkä. Kiitokset Annelle kuvista.




2 kommenttia:

  1. Voi että tuo sun Riskis muistuttaa ulkonäöltään mun Capoa! Siitä tulee hieno! :)

    VastaaPoista