sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Hyvä treeni, parempi mieli!

Agility ei edisty, tokossa junnataan paikoillaan ja treenimotivaatio nollassa, niin josko flyball?
Päätin ilmoittaa Donin flyball kurssille lähes hetken mielijohteesta :D Talvi tuottaa treenimasennusta ja mitään mukavia tokokurssejakaan ei ollut tarjolla, miksipä ei siis? Ollaan testattu lajia toissa kesänä nuorisojaoksen leirillä ja vaikutti ihan mukavalta, ja ainakin yksinkertaiselta. Doni jopa muisti laatikon idean, painamalla tulee pallo ja ruokaa. Tehtiin myös erikseen kahta hyppyä, eikä niilläkään ollut ongelmia. Tässä on siis meidän laji. Koira saa juosta pallo suussa ja mun ei tarvitse kuin seisoa! :D Katsotaan mitä ens viikolla saadaan jo aikaan. Kuviakin saatiin muutama ja kamera suostu jopa toimimaan hallissa. Kiitos Nea! 





Tehtiin myös vähän tokoa mielenvirkistykseksi. Tunnaria alias kapulataistelua ollaan koitettu vääntää lähes päivittäin. Olin jo heittämässä hanskoja tiskiin koko jutun kanssa, mutta mitäpä vielä! Eilen kelpie haisteli täydellisesti ja rauhallisesti ja löys oman! Voiko ihminen olla onnellisempi. Valoa tunnelin päässä? Niin ja aikaisemminhan suoritustapa on ollut seuraava: puolen metrin ilmalennolla kapuloiden keskelle lennättäen ne pitkin seiniä jonka jälkeen kaikki mahdolliset poimitaan suuhun. 
Tänään tehtiin hallilla paikkamakuita, seuraamisia, liikkeestä istumista ja luoksetuloa. Paikkamakuut ihan jees, jos keskittyy niin ei reagoi muitten käskyihin. Pää pyörii muttei kuitenkaan nouse. Seuraaminen oli aika nättiä! Ulla käskytti ja kommentoi. Voittajaluokan pitunen suunnilleen ja sisälsi vähän kaikkea. Oikealle käännökset on aavistuksen löysät, liikkeelle lähdössä painaa, mutta paranee melko nopeasti itekseen. Vasemmalle ja täykkärit nättejä. Tempon muutoksetkin on alkanu toimia ilmon koikkaloikkia. Askeleet vähän sinne päin, kaipaa paljon treeniä. Peruutukset parhaat ja oli hiljaa! Nättiä settiä. Istuminen toimii ongelmitta. Luoksetulo on sinnepäin. Tulee vauhdilla ja pysähtyy aika napakasti, mutta seisomiset muuttuu välillä maahanmenoiks. Pitää tehdä siis enemmän seisomisella, koska maahanmeno on niin paljon varmempi. Sinäsä ärsyttävä liike, koska ei kestä toistoja ilman ennakointia. 
Mutta kyllä tää tästä! Parempaan päin kaikkien osalta. Ollaan me kesällä voivottelemassa (; 







sunnuntai 20. tammikuuta 2013

It's too cold outside for angels to fly

Otsikko kuvaa hyvin viime päivien oloja. Aamulla mittarissa loistava -31° ei oikein houkuttele astumaan ulos. Pakko kai on. Onneksi on ruvennut taas lauhtumaan.. Treenattu ei olla viime postauksen jälkeen kuin kerran tokoa ja kahdesti aksaa ja kahdesti tokoiltu. Pienesti ollaan kuitenkin sisällä naksuteltu sivulle tuloja ja hyshys askelia. Pikkuhiljaa alkaa pysymään nokkaeläin hiljaa. Kaukojenkin naksuttelua oon koittanu jaksaa jatkaa. Viime viikon agit meni jälleen varsin hyvin! Kisaamaan olis kova into, mutta minkäs voit kun oikeestaan millään ei kisoihin pääse..  Tiistain ageista saatiin jopa yks video, ennen kuin akku loppu!



Tuntuu ettei aurinkokaan ole valokuvauksen puolella, joko se paistaa kun oon koulussa tai kun pakkasta on ihan liikaa kuvaamiseen. Tänäänkin koitettiin kuvata Miiran kanssa Donia ja aurinko ei millään tahtonut näyttäytyä.. Kuvia kuitenkin kaikesta huolimatta, isot kiitokset jälleen Miira! :) 






:p

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

And you can walk away and smile

Oletettua pitemmäksi venynyt postaustauko alkaa pikku hiljaa loppumaan. Ongelmana ei ole kuulumisten puute, kuvattomuus, vaan ihan yleinen laiskuus. Monta kertaa on pitänyt päivittää, mutta ei vaan tule edes avatuksi blogia. Mutta nyt reipastuin!Joululoma meni varsin mukavissa merkeissä ja nyt ollaan jo palailtu reilun viikon ajan normaaleihin arkirutiineihin. Kohtahan se hiihtolomakin voisi olla. Joulut ja uudet vuodet vietettiin rauhallisissa merkeissä, eikä reagoinut paukkuihin. Treenitauoltakin on palailtu pikkuhiljaa. Kahteen viikkoon ollaan treenattu neljästi tokoa, ja agitauoltakin palailtiin ja ollaan jo kahdesti keretty liitelemään. Jääkin alkaa olla jo tosi hyvässä kunnossa, joten lenkkeilymahdollisuudet kasvoivat taas kertaheitolla!  



Kuuraparta :)

Agihallille meneminen suoraan sanottuna jännitti. Verkkokalvolla piirtyi jo kuva kiljuvasta kelpiestä joka sinkoilee putkien väliä välillä roikkuen ranteessakin ehkä kiinni. Mutta ei! Ei! Doni oli 1,5kk tauon jälkeen varsin hyvällä tuulella! Kerran taisin joutua käskemään kiljumisesta maahan, muuten oli kuulolla koko ajan, ei valkkaillut omia reittejään vaan kuunteli tosi nätisti ohjausta. Oli varsin miellyttävä agin aloitus.

Tokoilupäivitystä kanssa. Hallivuorot alkoivat pyörimään kerran viikossa, joten saadaan toivottavasti vähän edistymistä tähänkin touhuun. Ekat viikot tokoillaan, sitten lennellään muutama viikko flyballin tahtiin ja loppukaudesta taas tokoillaan. Pienenä välitavoitteena vois olla vapun tokokoe? Voivoi liikkeet on edelleen hiomista vaille valmiita. Suurinta tuskaa aiheuttaa ruudusta seuraamaan tuleminen(doing-doing), tunnari(.....) ja seuraamisen askeleet(väyh-väyh). Treeniä, treeniä.