keskiviikko 6. toukokuuta 2015

EVL-keskiarvoja ja ajatuksia

Vähän toko pohdintaa. Tai lähinnä kisanomaisuutta ja sitä kokonaisuutta. Oon tosi huono treenaamaan kokonaisuuksia, liikkeiden välejä ja ylipäätään sellaista kisamaisuutta. Ollaan lähinnä jollain tuurilla ja yhteispelillä saatu taisteltua kokeet läpi. Raapustelin iltahuveiksi itselleni pientä taulukkoa Donin koepisteistä. Tällä vuodelle ollaan käyty vaan hävettävä yksi koe joten mukana viime vuodenkin kokeet. Taulukkoa seuraava tekstiromaani yrittää vain selvittää omaa päätä. Koittakaa ymmärtää tai olla ymmärtämättä. Omiakin ajatuksia saa heittää. 

Huomenna tehdään, tai ainakin yritetään, oikea kisanomainen setti ja katsellaan ollaanko edes lähes samalla tasolla. 


Istumisen keskiarvo hymyilyttää, ollanhan me paljon näitä tehtykin ja kriteeri on ilmeisesti koetilanteessakin aika selkeä. Eniten loksahti suu auki kun katselin paikkamakuun pisteitä.... Okei, parempaan päin ollaan tultu, mutta edelleen se varmuus on mulla koetilanteessa hukassa ja jännitän paikkamakuussa juurikin käskytystä. Uskon ja luotan koiran kyllä kestävän siellä maassa, mutta en luota sen maahanmenoihin, istumaan nousuista puhumattakaan. Treeneissä oon laiska tekemään paikkiksia, varsinkaan käskytettyinä. Oon aina olettanut, että kyllähän mun koira paikkiksen tekee. Vai tekeekö sittenkään?
Vöyri, nuorten SM kesä 2013
Oon aina kuvitellut Donin koeseuraamisen olevan huonoa ja vajaata. Treeneissähän se tekee voimalla ja hyvällä ilmeellä. Koetilanteesta miulla on vaan jäänyt huono maku enkä luota koiraan. Katselin huvikseni koosteena vanhojen kokeiden videoita, eikä se seuraaminen olekaan niin huonoa? Okei, hallikokeissa ääntely on aika herkässä, mutta ilmeeseen se ei vaikuta. Se tekee siististi pitäen paikkansa. Kontakti kestää ja Donin häntä heiluu koko ajan. Se ei ehkä pompi ja paina samalla tavalla kuin välillä treenatessa, mutta onko se huono asia? Johtuuko siis miun mielikuva huonosta koeseuraamisesta ainoastaan jännittämisestä. Pitäiskö alkaa vaan luottaa koiraan? Luottaa siihen että se kykenee olemaan se maailman parhain myös koetilanteessa? Unohtaa ajatukset jätättämisestä tai väljyydestä, koska ei se ole sellainen. Ei se jätätä tai ole väljä. Tää taitaa vaatia vaan ohjaajan ajatusmaailman muutosta.

Tokonuoret, syksy 2013
Tokonuoret, syksy 2014 / Treeneissä "kotona" kevät 2014

 
Zetan pisteissä näkyy missä kohtiin oltiin täysin pohjalla koko liikkeen, tai lähinnä istumisen kanssa. Nyt ollaan taidettu löytää yhteinen sävel ja treeneissäkin onnistuu. Luoksetulosta on yhtä sekavat ajatukset kuin pisteetkin. Ollaan nähtävästi saatu jotain armahduksia pisteiden perusteella. Stopeissa tepastelee aika poikkeuksetta niin kisoissa kuin treeneissä. En oo oikein millään löytänyt keinoa tän kaavan ja kyttäämisen rikkomiseen. Ilme ei ole yhtään hyvä ja kyttää. Tulee matalana kytäten ja stopit siis sen näköisiä.
 


Ruutuun olen tyytyväinen kisoissakin! Joo saishan se tykittää vähän pidemmälle eikä ennakoida niin paljoa. Riittävän toimiva ja luotettava. Ohjatussakin näkyy selvästi se aika, kun oltiin aika ojan pohjalla. Iso kiitos Tokonuorien huippukoutseille, nimittäin tää näyttäs olevan kunnossa jälleen! Toivottavasti kestäis myös kasassa. Metalli toimii myös! EVLssä metalliyök-Doni sai pelastuksen. Palkkaantuu hypystä joten metskukin alkaa olla ihan kiva. Tasamaalla ei tosin toimi vieläkään mutta ei onneksi tarvitsekaan. Tähän voisi hakea treeneihin lisää vaikeutta vinoilla heitoilla.

Tunnari aiheuttaa sydämentykytyksiä joka kerta. Tätäkin pitäis treenata vaan niin paljon enemmän. Lähtökohtaisesti osaa kumminkin etsiä sen oman. Kuten pisteissäkin näkyy, välillä ollaan keksitty sitä sun tätä. Treeneissä kykenee tekemään hyviä kisamaisia settejä - mutta pitäisi tehdä vaikeammin. Kaukojen murhekryyni osuu sopivasti samaan kategoriaan tunnarin kanssa. Tässä ongelmana tosin ettei kriteeri ole tarpeeksi selvä. Koira liikkuu vähän sinne sun tänne ja tekee hosuen. Saatiin apua (kiitos jälleen tokonuoret) ja vinkkejä näiden kanssa etenemiseen, mutta oon itse vaan liian laiska ja saamaton. Nyt pitäis ottaa itseä niskasta kiinni. Oltiin jo hyvällä mallilla, mutta viime aikoina on taas lähdetty liiaksi lipsumaan.


3 kommenttia:

  1. Tää oli kiva postaus!
    Mulla ihan samat fiilikset Wintun (koe)seuraamisen suhteen. Sehän oli aikoinaan tosi huonoa (kiitos ohjaajan joka talloi sen varpaat shetlantilaisen tokouran alussa) ja vaikka se on parantunut paljon, niin silti mulla on aina vaan selkärangassa se ajatus, että tuon seuruu on maailman huonointa. Mulla on hävettävän vähän mitään seuruumateriaalia videolla, mutta aina kaikkien kouluttajien kanssa on keskitytty seuruuongelman ratkomiseen ja nyt vuoden aikana miltei jokainen kouluttaja on sanonut, ettei siihen tarvitse puuttua enää, koska näyttää kuulemma hyvältä ja tuomaritkin ovat sanoneet, että pitää paikan tosi hyvin ja että pikkukoiran seuruu sais olla väljempääkin, joten kai tässä itsekin sais vähän omaa ajatusmaailmaa muuttaa. Ei seuruu tuon mikään supervahvuus nytkään ole, mutta ei välttämättä heikkouskaan - koska sillä riittää sitä treenattavaa monessa muussakin liikkeessä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Todella mielenkiintoinen postaus :D
      Taidankin tehdä tuollaset pistetaulukot omien elikoidenkin pisteistä, vaikkei vielä ollakkaan kovasti kisattu ;) Vois avittaa avaan liikkeitä ja vahvuuksia ja heikkouksia viel paremmin.

      Poista
  2. Kiitoksia! :) Tosiaan noi auttaa vähän ajattelemaan ja vanhojen koepäivitysten selaaminen on antoisaa! Sais tietty vielä paremman käsityksen jos tulis kisattua useammin.

    VastaaPoista