Siispä sitten perään niitä muita kuulumisia! Keretty tosiaan viime keskiviikon jälkeen hurruutella menemään jo monen monta kilometriä ja duunailemaan vaikka mitä. Riskillekin on napsahtanut 7kk ikää mittariin, jätkä pääsi mittaukseen jonka saldoksi saatiin 53cm ja 13,8kg. Jalat ainakin jatkaneet vielä kasvuaan. :D Viime viikko puuhailtiin tokon parissa. Doni sai treenata sitä uutta EVL kokonaisuutta kasaan ja kävi tosiaan jo testaamassa taitonsakin, koeanalyysit videoineen edellisessä postauksessa. Riski sai siinä mukana puuhailla siis myös tokojuttuja ja leikkiä. Ajattelin yhdistää naperon viime aikojen treenivideot yhdeksi pätkäksi, jota saa kyllä vielä hetken odotella. Lauantaina ajeltiin kokeen jälkeen Lemille ja maanantaina palattiin takaisin Jyväskylään ja Doni jäi hetkeksi taas elelemään arkeaan.
Piti vetää tässä välissä hiukan henkeä koiratouhujen suhteen. Mutta tänään meno jatkui taas, kun suunnattiin Riskin kanssa testaamaan vinttikoira-meininkejä epäviralliseen viehejuoksuun. Etukäteen oli ilmoitettu, että jokaisella koiralla on 2 juoksua, mikä tuntuu ihan fiksulta kun ensimmäinen saattaa mennä hiukan ihmettelyksi. Paikalle mennessä skabat olivat kuitenkin reilun puoli tuntia ETUajassa, eli onneksi oltiin ajoissa. Selvisi myös että jokainen koira saakin juosta vain kerran.... Riski melkein jopa tajusi vieheen idean. Menin itse puoleen väliin rataa, jottei jäisi ihmettelemään mihin mie jään. Tuijotti kuitenkin jo lähdössä tiiviisti viehettä ja sinkosi se perään. Vähän omaan silmään näytti juoksevan "käsijarru päällä". Joten toinen veto olis ollut kiva. Maaliin päästyä kävi ensin moikkaamassa vieheen käyttäjät jonka jälkeen kävi tappamassa vieheen, pätevä jätkä <3 Halusi retuuttaa muovista viehettä melkein koko matkan takaisinkin päin. Riskin nopeus oli tutkalla mitattuna 34km/h. Tuolla vauhdilla tuli pentujen toiseksi, eli pikku-jätkän palkintotili avattu!
Treeneistä siis! Ollaan edelleen puuhailtu pitkälti samojen asioiden parissa. Pientä sotasuunnitelmaa rustailin wordin puolelle opiskeltavista asioista, jotta saataisiin hiukan edistystä asiaan. Jotenkin vaan tuntuu, että junnataan paikoillaan, mutta blogiakin selatessa huomaa kyllä edistymistä. Pennun kanssa on vaan jotenkin niin erilaista tehdä. Se on ihan erilainen kuin Doni, jonka kanssa oon puuhannut viimeiset viisi vuotta. Mutta hyvällä tavalla erilainen. Se on huippupentu, joka hyppää naaman korkeudelle saalisten sormia kun laitat lelua taskuun ja namipussia kaivaessa se tekee saman vieteripompun ryöstäen parhaimmillaan koko pussin.
Tokopuolella ollaan siis keskitytty seuraamiseen ja miettimään ajatusta siihen. Tehdään nyt edelleen pätkää niin että miulla on namikäsi lantion korkeudella. Ollaan saatu hurjan hyviä toistoja, joissa paikka pysyy hyvänä, pentu on tarpeeksi lähellä mutta ei paina jalkaan. Katse on pääosin miun naamassa vaikka käsi töröttää välissä. Riski on kyllä huippu tuon kontaktihakuisuuden kanssa. Erikseen ollaan tehty perusasento treeniä ilman namikättä. Nää on vielä uusia ja ihmeellisiä ja vaatii hirveästi vahvistusta niin ohjaajalle kuin koirallekin. Lähtee yleensä hyvin mukaan liikkeeseen, mutta hiukan vauhdilla, eikä siis malta tehdä pysähdystä.
Jäävien asentoihin ollaan myös haettu vahvistusta. Maahanmenoissa tekee ihan supereita toistoja lelupalkalla, istumisia ja seisomista ollaan tehty namilla. Näitä pääosin. Kiertoa muutamia toistoja, nouto on ollut kokonaan tauolla. Ajattelin nyt paneutua palautukseen ja pitoon olkkaritreeninä, mutta olkkaritreenejä tuli tehtyä tasan kerran molempien koirien ollessa miun luona. Silloinkin tehtiin pohjia kaukolaudalla.
Kokeen jälkeen huristeltiin siis taas Lappeenrannan hoodeille ja tuuleteltiin aivoja. Pojat pääsivät rallittamaan Käämin kanssa, joka kasvaa hurjaa vauhtia jo Riskiä kiinni! Donikin erehtyi juoksemaan parit spurtit pentujen kanssa. Riskin kanssa käytiin myös agihallilla ihmettelemässä esteitä. Ris oli hieno pieni! Pyöriteltiin hypyillä vähän käännös juttuja ja valsseja. Putkeenkin osasi vielä kaahata.
Sunnuntaina aamusta taas pojat autoon ja hakutreeneihin. Riski sai tehdä ensin. Otin viime kerran vinkit käyttöön ja koira sai etsiä liinan päässä ettei pääse jäljestämään tai juoksemaan ihan minne sattuun. Ekalla jouduin saattamaan jonkun matkaa. Pikkukelpietä kiukutti heti alkuun kun ei saanutkaan singota 90 astetta vasempaan. Pienen "huudan sulle tyhmä ihminen" kohtauksen jälkeen muisti että kuonon päässä on nenä. Nosti nenän kohti taivasta, sai hajun ja kipitti minkä jaloistaan pääsi suoraan pressujen alla maanneen maalimiehen luo. Toisella ukolla ihan optimaalinen suora pisto, lähti suoraan, sai hajun ja juoksi suoraan maalimiehelle. Kolmannella meinasi heti painella aluetta eteenpäin, niin jouduin liinalla rajoittamaan aikeita. Kietoutui puiden ympärikin liinansa kanssa, joten uusi "lähetys". Toisella yrittämällä huippupentu joten jätettiin tähän. Juoksi suoraan ukolle. Ukolla söi ensin, jonka jälkeen yritettiin markkinoida kelpielle lelua. Mutta kuule leikkikää keskenänne HÄN ETSII NYT. Ja sitten lähti pikkukelpie lapasesta. Oli ehkä virheliike ottaa liina irti. "Ei se minnekään lähde". Riski paineli aluetta läpi minkä jaloistaan pääsi. "MISSÄ MUN NAKIT" Risteileekin muuten itsenäisesti. Mikä hallinta? Nyt jos olis se laite millä voi tiputtaa maalimiehiä keskelle metsää, olisi sitä voinut käyttää ;)
Muiden treenatessa kelpiet kävivät autossa ilmeisesti kuulumisten vaihtoa. Riski taisi kertoa Donille et hei siel on tyyppejä joilla on NAKKEJA. Mieti nyt. No Doni oli miettinyt. Ja tuota. Ensimmäinen 70 metriä meni hallintaa etsiessä, viimeisellä 80 metrillä suoritettiin etsintää jo ihan yhdessä. Donilla oli vähän liian kova kiire, eikä ohjeitten kuuntelu kuulunut suunnitelmaan. Suunnitelma oli 2 tyhjää - 2 löytöä - 2 tyhjää - 2 löytöä ja oli tarkoitus treenata etenemistä, lähinnä sen ohjaajan etenemistä. Tyhjiä tuli varmaan kymmenkertaisesti kun ei ihan toi kelpien pää toimi. Ihmeellinen ihminen kun ei anna etsiä miten kelpie tahtoo. Ensimmäinen pisto oli jo taistelua. Kelpie huutaa ja juoksee ihan minne sattuun. Ja huutaa vähän lisää. Sain lähettää varmaan kolmesti, että sain uppoamaan suoraan. Sitten kun lähti, niin lähti kuin juna raiteillaan ja sain lähteä hyvää vauhtia eteenpäin samalla kun koira tekee nättiä laatikkoa. 2. pistolle lähti tarvis myös kaksi lähetystä, ensimmäisellä taas tosi huono eikä tiennyt yhtään minne on menossa ja huusi taas mennessään. Toisella yrittämällä lähti ja teki taas tosi nätin. Palkkasin keskilinjallen runsaiden kehujen kera molemmista onnistuneista tyhjistä. Kolmannella katastrofi oli valmis kun ei ollut vielä löytynyt. Doni oli ihan varma että toi ihminen on syvältä ja sieltä kun ei anna hänen etsiä sieltä mistä hän haluaa. On siis täysin hänen vikansa ettei ketään ole löytynyt. Kolmannelle ei lähtenyt, ei sitten mitenkään. Ihan ihme sinkoamisia ja omia ajatuksia, huudon säestämänä. Lopulta paloi ohjaajan hermo kun koira meni 10 metrin päähän haukkumaan ohjaajalle??? Kelpie tuli pannasta taluttamalla kauemmas tauolle miettimään että pitäskö käyttää niitä aivoja. Parin minuutin mietiskelyn jälkeen tehtiin yhdessä. Lähti hyvin ja hiljaa, upposi takarajalle asti ja sai löydön. Pitää ehkä sittenkin kuunnella. Seuraava tyhjä oli kuin oppikirjasta. Perään tyhjä maastoon joka lähti ensin alas ja takaraja nousi rinteelle. Tännekin huippuhyvä tyhjä. Molemmilta sai palkan ja ohjaajakin pääsi etenemään hyvin. Viimeiset löydöt myös hyviä ja lähetykset hiljaisia ja eteni suoraan.
Positiivista, että lopulta jokaisen tyhjän teki lopulta kunnolla ihan takarajalle asti ja lähti etenemään oikeaan suuntaan. Tuli myös aina kutsumalla pois. Vielä kun oppis kuuntelemaan ohjeita.
 |
| Riski 7kk |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti