Tiistaina kurvailin tavalliseen tapaan agilityhallille puoli ysiksi ja lähdettiin Donin kanssa käppäilemään. Alkuverkkojen jälkeen koira takaisin autoon, ja itse halliin toteamaan treenit perutuiksi. Kannattaa opetella lukemaan sähköpostiaan. Tietystihän voisi olla fiksumpikin omatoimitreeni aika. Mutta kerta nyt hallille tultiin ja koira lämpimänä, niin treenaamaan mars. Pyysin edellisen ryhmän koutsilta heidän ratapiirrustustaan koska mitään ajatusta ei ollut. Marika lupasikin katsoa vähän meidän perään, iso kiitos vielä! :)
Tehtiin alla olevaa rataa:
Doni oli hyvällä fiiliksellä mukana, 4 putken jälkeen reagoi hirttoon ja ohjautui hyvin vitoseen. Kutonen oli sen verta pimeässä kulmassa että ensimmäinen yritelmä paineltiin kovaa ohi. Eteenpäin täysiä paineleva ohjaaja ja kiirekiire kelpie eivät ilmeisemmin kovin hyvät oletukset saada koiraa putkeen. Pienellä pakkovalssilla koira löysi putkeen. Seiska hypylle ei oikeastaan ollut edes kiire, ja Doni ohjautui hyvin takaakiertoon, perään valssi. Kasi miulla oli ensin ajatuksena heittää koira vasemman kautta "suoraviivaisesti" toisen takaakierron jälkeen. Ajatus ei aivan toiminut ja Doni painelee 9-10 välistä pois. Koitettiin saada niistolla toimimaan. Ensin hirvvet ongelmat, ohjaajan puolelta. En vaan osaa ohjata niistoa oikein, niin eikai koirakaan sitä voi oikein tehdä? Joko jään seisomaan riman eteen keskelle hyppyä ja eteenpäin lähtiessä otan pari askelta taakse ja annan koiralle lisää tilaa väärään suuntaan. Ei näin. Marika joutui vähän rautalangasta vääntämään, mutta lamppu syttyi päästä ja ai että tyyppi teki niin hienoja käännöksiä! Tällä jatkuu. 11-12 välissä valssi ja koira tuli hienosti vaikka putki oli todella tyrkyllä. Keinun jälkeen reagoi taas hirttoon ja loppu pätkän tykitteli oikein mallikkaasti.
Tämän jälkeen meidän treenit yleensä loppuu asenteeseen "Jeejee päästiin loppuun, hyvä fiilis". Mutta ei se vaan toimi. Sitten vielä uusiksi koko pätkä nollalla läpi. Ai että mitä? Tälläisen vääntämisen ja kääntämisen jälkeen. Jepjep. Käskynä tehdä nolla, ihan sama onko se nättim kunhan se on nolla. Kolme kertaa aloitettiin alusta. Ekalla koira tykitti 3 putken jälkeen aalle, sen jälkeen 5 putken sijaan suoraan kutoseen. Kolmas kerta toden sanoo. Jalat ei jaksa, mutta me tehtiin se. Hieno nolla. Maailman hienoin kelpomies. Hieno tyyppi! Ei edes yhtään riman tiputusta.
Mutta, saatiin myös vähän ajatuksia agitreenien kulkuun. Yleensähän me treenataan just niin miten ei aina kannattais, kun menee väärin, palloa koiralle ja jatketaan siitä mihin jäätiin. Mutta ei se vaan toimi. Et varmaan kisoissakaan voi tuomarille todeta että ootas jatkan tosta edelliseltä esteeltä. Pitää ryhtyä haastamaan itseään ja koiraa. Ihan todenteolla. Miten voi olettaa kisoissa radan kestävän, jos treeneissä kokonaista(vaikeaa) nollarataa tehdään kerran puoleen vuoteen? Aiheutti vähän ajattelemista loppuverkoille. Nyt lähetään rakentamaan pohjaa tällekin. Tarkoituksena ruveta nyt ainakin kerran kuussa tekemään treeniä "kisafiiliksessä". Pakko tehdä nolla. Pitää onnistua. Nyt omassa päässä ajatuksia, etenkin itsensä haastamisesta, ja siitä kunnollisesta ja huolellisesta ohjauksesta. Ei ole kiire. Ja vaikka olisikin, älä hutaise, se ei auta mitään. Rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti