Se kyydis pysyy, joka kyytiin uskaltaa

Taputeltiin kisakausi päätökseen Lappeenrannan omissa kisoissa sunnuntaina. Tarjolla oli 2 agirataa ja hyppäri joten ilmot vetämään kaikille radoille. Aamusta käytiin heittämässä alkulämmöiksi reipas tunnin lenkki Mattilan metsässä nätissä talvimaisemassa Ellan ja Elvin kanssa, ja siitä suoraan hallille. Tuomarina Rauno Virta, ja kaikki radat rataprofiileiltaan fiksuja, ei mitään ihmekoukeroita, ajoittain ehkä vähän liian suoraviivaista reikäpääkelpielle. Isot kiitokset Ellalle(2 ekaa) ja Marikalle videoinnista!

Ensimmäiseksi hyppäri. Doni pitkästä aikaa kisoissa fiksussa viretilassa ja oli jopa hallittavissa. Rata oli ihan mukavan oloinen, meni vähän rallatteluksi ja olis kai saanut ohjata vähän napakammin sitä koiraa eikä vain hölkötellä perässä. Suoran päässä irtosi vähän mielenkiintoisesti suorittamaan lopuksi yhden takaakierron, josta HYL.
Toisella radalla jälleen hyvä fiilis. Kepeille tykitti ihan liian kovaa ja tuli toisesta välistä pitkäksi. Putken jälkeen päätti kääntää itseään aika rajusti ja edessä olleen hypyn sijaan täräytti ihan täysiä päin jalkoja. Voin kertoa, kyllä sattui. Onnistuin jotenkin pysymään kuitenkin pystyssä ja pienen ajatusten keräilyn jälkeen suoritettiin rata varsin mallikkaasti loppuun saakka!
Kolmannelle radalle lähtiessä oli jo aika luottavaiset olot, nyt me tehdään tulos! Kelps teki työtä käskettyä ja täräytti menemään puhtaan radan. Pari kohtaa jäi ohjauksellisesti vähän hampaankoloon(en osaaaa), mutta nolla mikä nolla! Ja varsin nopeakin, ihanneaika alittui -18,34 ja pokattiin ensimmäinen sija, ja ihan ensimmäinen luva! Hienoo Doni, oot paras.

Tälläiset kisatilanteessa onnistumiset luo kyllä hyvää uskoa siihen omaan tekemiseen. Kaikki sunnuntain radat olivat ehjiä, ja pakka kesti kasassa koko suorituksen. Oon ihan hurjan ylpeä. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla