sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Hukutetaan kukkiin

Otsikko kertoo jo paljon, mutta ekaks selostukset eilisistä agikisoista mikkelistä.
Kahelle radalle oltiin jälleen ilmottauduttu, oltiin viidensiä molemmilla radoilla. Ekalle radalle lähin jo sillä fiiliksellä että nyt ei tuu kyllä mitään.Rata näytti suurinpiirtein tältä:
Alku ei ensinnäkään ollut sellanen mistä tykkään. No joo menin kakkosen taakse ottamaan vastaan ja _yritin_ kääntää koiraa, joo, yritykseksi jäi ja kadotin koiran. No ei siinä mitään koira sitten kolmosen yli sujuvasti ja siitä puomille eikä saatu edes kieltoa vaikka koira hetkellisesti katosikin. Puomilla jäi liian ylös ja seisoskeltiin siinä sitten tovi että saatiin hienosti Kalle kontaktille, putkeen ja sieltä ulos mallikkaasti ja toinen ongelma löytyi, Veera jäi ihmettelemään kun koira menikin sieltä renkaasta ja unohti sen haltuunoton ettei se menis sinne keinulle... Ja siellä sitten käytiin hakemassa se HYL. No joo koira sitten eteenpäin, ja mallikkaasti, kerrassaan upeasti löyty kepit ja päästiin leijeröimällä putkeen. A'alta hienot kontaktit. Sitten kammottavalta loppusuoralta eksyttiin muurille ja sitä kautta maaliin. Huoh. Ohjaajan teki mieli hakata päätä seinään. 
No sitten B-rata ja rataantutustumisesta jäi hieno fiilis. 
Ja taas samanlainen alotus, tällä kertaa Kalle käänty ihan loistavasti. Päästiin upeesti jopa oikeeseen päähän vitos putkeen jonka koin ainooksi ongelmaksi. No siinä sitten, koira tuli kasi putkesta ja pojoinng suoraan etujalat puomille ja HYLky taas, vaikka kuitenkin yritin ees kääntää sitä. No joo, esimerkillisesti päästiin sitten maaliin asti ja hiukan pska fiilis tosta hyllystä, seuraavaksi paremmin. 

SITTEN positiivisia fiiliksiä kuvien merkeissä!















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti