We'll be counting stars, Kennelliiton Tokonuoret -viikonloppu

Huhhuijaa! Pikku hiljaa aletaan reissusta selviämään, tosin kelpie on aika väsynyttä jätkää edelleen :D Isot kiitokset vielä kerran koko Kennelliiton Tokonuoret ryhmälle ja vielä isommat kiitokset meidän huippukoutseille, kun jaksatte tsempata meitä eteenpäin. Varoitan vielä että kilometripostausta tulossa. Videoita ja kuvia laittelen lähipäivinä! Nää kuvat on puhelinlaatua eli parempaa vielä tulossa, stay tuned!

Perjantaina suunnattiin siiis aamupäivästä jo moikkaamaan kasvattaja Kirsiä ja corgi neitejä! Voi kerrassaan kun omat hurmaavia pötkökoiria. Kirsi heittikin meidät sitten Kennelliiton koulutustilaan Klaukkalaan, jossa aloiteltiinkin jo alkuhöpinöiden, kuulumisten ja uusiin ryhmän jäseniin tutustumisen jälkeen ensimmäiset treenit. Perjantaille oli luvassa häiriötreeniä Ninan johdolla ja paikallaoloja (ja vähän lisää häiriöitä) Riikan kanssa. Me aloiteltiin Ninan kanssa yksitellen häiriöillä. Ninalla oli taskut täynnä vaikka mitä kivaa :D Löytyi rapisevia namipusseja, patukkaa, karvaisia leluja, vinkuleluja ja narupallo. Doni oli ihan superhyvä! Patukoita, namipusseja ja karvaisia leluja ei vilkuillut yhtään vaan tapitti vaan perusasennossa siististi. Korvat heilu mut silmät kesti miussa. Vinkulelu ja narupallo oli oma lajikkeensa. Vinkulelun kesti paremmin ja paranti huomautuksista ja lopulta kesti. Narupallo vielä pahempi ja oli hirrrrveen vaikeeta. Tsemppas kyllä hyvin kun huomauttelin kontaktin häipymistä.
Jatkettiin siitä Riikalle ja paikallaoloihin. Aloitettiin kehääntuloilla ja istumisella. Kehääntuloissa hyvä! Ei sinkoillut minnekkään, eikä edes liikkurille heilutellut häntää. :D Istuminen aika levoton koko ryhmän osalta. Porukkaa oli näkyvillä ja kävi palkkailemassa ja korjailemassa. Doni siirteli etujalkoja pariin kertaan mutta kävin huomauttamassa.
Jatkettiin normaalilla paikkamakuulla. Donilla tuuttaa varattua pienessä päässään. Maahan menossa tapittaa nätisti silmiin, ennen kun liikkuri on kohdalla ja vilkaisee sitä. Korhaa kontaktin itse, mutta ei reagoi käskyyn?? Tapittaa vaan silmiin ja mitään ei tapahdu. Istumiseen nousi ekalla! Wow! Hitaasti, mutta nousi kumminkin. Tehtiinkin sitten pelkkiä käskytyksiä peilin edessä liikkurin kävellessä ohi ja mulle muistutuksena että älä käske, ennen kuin näät että keskittyminen 100% siussa eikä liikkurissa. Treeniä liikkurin kanssa näihin. Nyt maahanmenot parempia ja istumisissa jumitti.
Tehtiin Riikan kanssa myös häiriöjuttuja. Paikkamakuita haarahyppien, koirien ympäri pujotellen ja mitä kaikkea muuta :D Oli ainakin hauskoja treenejä. Donilla ei mitään ongelmia. Hyvin tapitti. Ja taas kontakti(/perusasento)treeniä. Nyt oli vaiiiikeeta. Koiran piti olla perusasennossa, samalla kun Riikka taputteli maata ja kertoi ihania ja vastustamattomia "maahan" käskyjä. Liian vaikeeta. Kontakti pysyi mutta ei aina vaan kestänyt istumassa. Hassu Don! Näiden jälkeen suunnattiinkin jo Hotelli Siikarantaan ja koirien kanssa lenkkeilemään. Doni sai ihanaa riekkumis seuraa sakemanni Lailasta.

Lauantaina aamusta reippaana hallilla. Toiseksi kouluttajaksi oli saapunut Anna Liukko. Aloiteltiin aamu kumminkin Riikan kanssa. Aloitettiin näyttämällä miten palkataan koiraa lelulla tai namilla sekä erikseen sosiaalisella palkalla. Donillahan ei ongelmia palkkautumisessa ole koskaan ollut, palkkautuu kaikella yhtä hyvin, tosin leikkiminen on superkivaa. Donilla ohjelmistossa kevyen kapulan(ohjattu/tunnari) pitoa (järsii, mälvää, heittelee). Ja hyvin tuli ongelma esiin. Ruvettiin kokeilemaan ihan vaan kieltämällä koiraa kun lähtee liikuttamaan kapulaa suussa. Aluksi Donin ilme "HÄH?" mutta hyvin tajusi kohta mitä haetaan kun nätisti liikkumisesta tuli palkkaa. Paransi ihan silmissä eikä purrut läheskään yhtä kovaa.

Puolilta päivin kuunneltiin luentoa henkisestä valmentautumisesta jonka jälkeen päästiin Annan oppiin. Donille seuraamista. Seuraaminenhan on itsessään nättiä ja kivaa, mutta pienet äänet käännöksissä ja liikkeille lähdöissä eivät ole kovin toivottavia. Annakin kehui jätkän seuraamista, kontakti hyvää, paikka pysyy ja on kivaaa. Lähdettiin siirtymään vähän namipalkkaan... Palkkautuu vähän liian hyvin patukan repimisestä joka kasvattaa koko ajan virettä. Loppupalkaksi patukka niin, että sitä ei revitä koirsn kanssa vaan sen annetaan palkata itse itsensä. Koiraa tarkkailemalla - jos vire laskee liian alas ja muuttuu "matkalaukkumoodiin" niin tietysti enemmän lelupalkkaa. Omat käännökset vähän rauhallisemmiksi ja rytmitystä sekä liikkeelle lähtöihin että pysähtymisiin.

Toisella vuorolla ohjattua ja merkiltä "lähtöääntä". Ongelmana piti myös olla merkillä vinous. Mutta tota noin :D taisi olla vain peiliin katsomisen paikka. Miulta tulee stop -käsky kun koira on vinottain menossa vasta merkille, koirahan vaan kiltisti tottelee... Kun annoin koiran vaan mennä niin oho koirahan on suorassa... :D Hupsis. Siis ilonkiljaisu ongelmaan. Ääni tulee merkiltä lähtiessä. Mua käskettiin vaan pysäyttämään koira ennen kapulaa ja kutsumalla pois ja alusta. Aina kun kiljaisee - ei pääse tekemään. Parin toiston jälkeen taisi tulla ahaa elämys pikkukelpien aivoissa. Tajusi ilmeisesti olla hiljaa ja teki hyviäkin toistoja! Ilmeisesti thänkin vaan kuria lisää.

Sunnuntaina aamusta Pernilla Tallbergin oppiin. Pohja ei ehkä paras mahdollinen luoksetulojen stoppeihin. Mutta kaivattiin vaan vinkkejä mitä voin tehdä noille. Kokeessa siis hiipii ja kyttää seisomisessa. Reagoi kyllä, mutta tahtoisin napakammaksi. Maahan on hyvä. Ja nooo. Vähän samoja asioita tuli esille mitä tiesinkin. Kokeiltiin myös stopata esim lelulle lähetyksessä ja no. Tuollaisen kytän kanssa ei toiminut mitenkään. Uutena juttuna että pysäytä myös poispäin juostessa. Esim kiertoon lähetyksessä ym. Muista yllättää koiraa ja keksiä uusia asioita, ettei rupea "määä tiedän tän" leikkiin.

Iltapäivän viimoset treenit Riikan kanssa. Donin kanssa kolme liikettä kokeenomaisena. Ruutu, metsku, tunnari. Ruutu tosi mainio! Oli häiriömerkkejä ja vaikka mitä. Pienen mutkan teki ruutuun juostessa mutta ilmeisesti muisti itse mitä olikaan tekemässä. Seuraamaan hyvä. Metsku superhieno! Ei kalisutellut eikä tullut vinoon. Sitten tunnarissa katastrofi valmiina syntyväksi. Lähti hyvin, haisteli hyvin ja poimi oman heti kun tuli kohdalle. Sitten. Riikka oli vähän kyyryssä lähellä ja näytti peukkua kun poimi oikean, Doni kääntyi katsomaan mitäs ihmettä sä siinä heilut. Tiputti oman, otti uudelleen ja haisteli loput oma suussa.... :D Palauttaessa meinasi tulla tulitikkuja. Perusasento sentään suora. Purettiin taas vähän tunnarin palautusta. Ensimmäisenä treeninkohteena nyt siis liikkurit lähellä tunnareita heilumassa ja häiriköimässä (mutta ei tietenkään liikaa, koiran fiiliksen mukaan) ja palautukseen vielä yksi neuvo lisää. Eli käteen nami, jota näytän kun lähtee palauttamaan. Ei saa tiputtaa mutta ns merkkinä: "suu kiinni" tehtiin pienestä matkasta ja suuhan kesti kiinni!