keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Hymyile ja tavallaan sä parannat jo maailmaa


Tiistai tokoja, keskiviikko tokoja ja agilitytkin samaan satsiin. Parin päivän tiivistys. Ja Doni on ollut vaihteeksi ihanhuippu hieno treenikaveri! Tiistaina käytiin tokoilemassa lappeenrannassa lpkyn yleisissä treeneissä. Ei olla noissa treeneissä kovin paljoa käyty, nyt piti päästä vaan tekemään oikeastaan paikkamakuu häiriössä. Ohjelmassa oli tosiaan edellä mainittu paikkamakuu, liikkeestä istuminen, tunnari ja luoksetulo. Paikkamakuu oli tosi hyvä. Ei mitään erikummallisuuksia, reippaasti maahan ja sivulle. Kesto taisi olla jotain kolmesta neljään minuuttia. Istuminen. En oikein tiedä mitä sanoisin. Ei istu niin ei istu. Saatiin ehkä yks onnistunut kymmenestä. En tiedä mikä tuli. Aiemmin ei ole ollut sen kummempia ongelmia, nyt ei meinannut millään mennä persus maahan. Tosi luotettavat fiilikset tulevaan kokeeseen... Luoksetulo tehtiin kisaomaisesti. Tosi näpsäkkä! Tietty seisominen ois voinu olla vielä aavistuksen napakampi, mutta mun mittapuulla kelpaa varsin hyvin. Maahan iskeytyy saman tien. Ei reagoinut liikkurin käskyihin, mitä on joskus tehnyt. Tunnari tehtiin virallisten treenien jälkeen kentän reunassa. Ei ihmeitä, oli hyvä. 



Tänään käytiin treenaamassa hiekkakentällä Miisan ja saksanpaimenkoira Marin kanssa. Doni teki alkuun palasina vähän ruutua, istumista ja kaukoja. Tehtiin myös noin kahden minuutin paikkamakuu ja loppuun kokeenomaisesti palkatta seuraaminen, istuminen, tunnari, ruutu ja kaukot. Hyvältä näyttää. Jos nyt purkaisin vähän kokonaisia liikkeitä. Seuraaminen oli nättiä, ei painanut eikä poikittanut, mutta piti kuitekin katsekontaktin ja paikan hyvin. Peruuttaessa jää aavistuksen vinoon, muut askeleet kunnossa. Istumisessa ei MITÄÄN ongelmaa. Ei yhtikäs mitään. Mikäköhän aivotus on taas tiistaina ollut? Ei ollut mitään ongelmia alussa kun tehtiin palasina, eikä myöskään kokonaisessa liikkeessä. Tunnarissa tuumaili mun mieleen tosi kauan kapuloilla. Ei meinannut millään löytää omaa. Ei kuitenkaan maistellut ja oma nousi lopulta. Ja tiukasti piti kiinni. :) Ruutuun jätin seisomaan, enkä käskenyt ollenkaan maahan. Maahanmeno on kuitenkin tosi vahva ja ollaan juuri saatu kelpien jalat kantamaan ruudussa. Lopun seuruu oli väljää ja pyysin korjaamaan, parani heti. Kaukot upeet. Hieno jätkä kokonaisuudessaan. Narupalloa superpalkkana. Treenin jälkeen pääsivät vielä Marin kanssa juoksemaan.


Niin ja tän päivän agilityt vielä. Tehtiin paria kivaa ratapätkää. Ensimmäisessä oli tiukka suljettu kulma kepeille ja putkijarrutuksia. Doni toimi taas kuin unelma! Kuunteli ohjausta ja kulki minne ohjattiin. Putkijarrutkin pelas, vaikkei niitä ole muistettu treenata pitkiin aikoihin. Erityistä ylpeyttä aiheutti kyllä toi suljettu keppikulma kovasta vauhdista. Kun vaan muistan itse antaa tilaa, enkä jyrää päälle niin toimii vaikka millaset keppikulmat. Puomilla possuili TAAS. Sai kyllä pienen kurinpalautusmuistuttelun, että näillä piti oikeesti pysähtyä. Käytiin tekemässä itekseen hallin päässä toisilla kontakteilla ja näytti ihan hyvin muistuneen. Donin päähän syttyi pienenpieni lamppu. Toisella radalla oli aikamoista putkirallittelua ja koitettiin pitää rimat ylhäällä putkien jälkeen. Kunhan vain ohjaaja muistaisi olla ihan kauheasti vedättämättä. Muuten tulee kiirekiire. Nyt kesti kontakteillakin vaikka juoksin ite reippaasti ohi. 






4 kommenttia:

  1. En voi koskaan vaihtaa runkoa, tsisus. Ei näemmä pelaa mikään muu käteen ku oma.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa linkittää!!

      Haastan sut tähän:
      http://walesialaiset.blogspot.fi/2013/08/aika-rientaa.html

      Poista