With a note saying I'm not afraid to dream

Tuntuupa hyvältä olla kerrankin ajoissa päivittelemässä täällä! Päivittelyyn aiheena vihdoin päivittynyt blogin ulkoasu. Tosin, tääkin on pikarepäisy, kun rupes jo kauhistuttamaan blogin avaaminen lumikuvaa katsellen. Tähän saatte siis tyytyä ennen kuin parempaa on saatavilla. :D

Tiistaina käytiin Miiran kanssa tokoilemassa kirkolla nurmikentällä. Ja "pienellä" lenkillä, joka vähän venähti. Oli kumminkin mukavaa taas. Doni hömppäili ruutua ja merkkiä, pientä pätkää seuraamista ja tehtiinhän me yksi ohjattukin. Muuten pöllöiltiin vaan palloa heitellen. Aloiteltiin ruudun kanssa. Ensin kokeenomainen ruutuun lähetys merkin kautta. Ei ollut mitään ongelmaa ja hyvin paineli. Läheltä pelkkiä ruutuunlähetyksiä pallolla palkkaillen ja myös muutamat merkit pitkästä matkasta. Oikein hyviä nämäkin. Tein kerran myös niin että lähetin merkille ruudun toiselta puolelta, ja oho kelpiehän ihan kuunteli :D ja merkille siis päätyi. Seuraamisessa temponmuutoksia ja pienesti askelia. Kaikki vaihdot hyviä pääosin. Juoksu-hidas vaihdossa rupeaa poikittamaan aluksi, mutta korjaa itse. Muutenkin näiden molempien seuruu miun mielestä parempaa kuin normivauhdissa. Juoksusta pysähdykset supernapakoita. Ohjattu vaikeutettuna. Miira liikkuroi kapulat paikoilleen ja oikein härnäsi ja heitteli vasenta. Tarkoituksena siis haetuttaa oikea. Merkille lähti hyvin. Aavistuksen vinossa merkillä. Oikealle lähti tosi hyvin, kaartoi vauhdista kumminkin keskikapulalle? Pysäytin huutamalla "Doni!" ja uudelleen "oikee" ja leuka melkein tippu paikoiltaan. Doni pysähtyi, ja kävi käskystä hakemassa oikean. Ihmeellistä. Yleens se näissä jättää kuuntelematta ja painelee vaan oman mielen mukaan, ja yleensä ottaa kapulan suuhun pysäytyksestä huolimatta. Ei tehty enempiä.

Tänään taas viikko agiliitelyt. Tehtiin ratatreeniä, kun oltiin koko mittaisessa hallissa. Kisakuume kasvaa.... Ja kisakalenteria on jo vähän sillä silmällä katseltu. Ratapiirrustustakin ekasta pätkästä, ennen kuin demoversio sanoi taas itsensä irti. Toivottavasti ikinä en oo ratamestarina kisoissa tai puhumattakaan piirrä mitään ratoja :'D Mittasuhteet siis ihan persiillään. Etenkään 10-11 väli ei ollut läheskään noin pitkä.... Ja rengashan on nr 14

Doni oli huippumies! Välillä agilitykin on oikeesti helppoa ja kivaa. Tai siis kivaahan se useimmiten on mutta ei niinkään helppoa. Kontakteilta erityisplussaa, teki tosi nättejä. Kerran tuli putkien välistä, kun oma rintamasuunta sojotti minne sattuun. Pääosin oikein sujuvaa. Tehtiin esteitä käännellen paria muutakin pätkää, ja halusin kokeilla kuinka pitkälle keppejä saan 2 hypyn (suoristettu) lisäksi mennä, ennen kuin tulee kiire eikä malta. Ensimmiseen väliin hakee hyvin, mutta jarrut ei vaan toimi tokaväliin taipumiseksi ja sutiisutii. Puolen välin jälkeen, sanotaanko 8 keppiä, alkaa mennä kipuraja. Sen paikkeilla pystyy vielä jarruttamaan kepitelläkseen, pidemmälle mennessä tulee kiire. Muuten mulla on kyllä niin huippu treenikaveri <3 Voi kun vielä itse osaisin.. Ja rapatessa tunnetusti roiskuu, Donilla oikean silmän alla pikkurillin pään kokoinen karvaton läntti, ilmeisesti jäi pieni pala kelpietä radalle.