Okei, tunnustetaan sitten

 Ihan aluksi tiedotus kaikille facebookkiin eksyneille stalkkereillemme, melkeimpä vaadin että käytte tykkäilemässä tästä kuvasta (; Doni kiittää!

Joopa joo, jospa jaksaisin vihdoin kirjoitella hiukkasen. Viime viikonloppu vietettiin siis Lahdessa reissaillen. Donilla riitti ainakin riekkumis seuraa kun samassa talossa oleili viikonlopun aikana kuusi koiraa plus Doni. Kaksi lk collieta, aikuinen tervu ja toinen samanrotuinen ällöttävyyden huippu kakara, sakemanni kakara ja sheltti. Sheltti otus ei kuitenkaan päässyt isompien riekkujien seuraan. Niin ja tietenkin muutama ihminen, kelpiellä oli ainakin mukavaa! Lauantaina käytiin treenaamassakin Kirsin ja sakumaanikko pentu Tianan kanssa. doni tokoili vähän sitä sun tätä, seuraamiset oli aivan järkyttäviä, luoksetulot hyviä, kaket hyviä samoin kuin jäävätkin. Mutta voi seuraaminen. Poikitti, poikitti ja edisti. Huoh. Mutta ei siitä sen enempää koska tehotreeni ja pieni jutustelutuokio kelpien kanssa auttoivat kummasti. 

Kuluneella viikolla ollaankin siis vähän tokoiltu ja hyvältä on näyttänyt, kaikki ALOt on nyt taas hyvässä kasassa ja vedettiin tiistaina koko setti koemaisesti läpi. Hypylle vienti on edelleen ongelma, mutta kun ei se tee sitä kun vaan jos ollaan tehty eka muita liikkeitä ja sitten mennään hypylle. No, muutama kaunis perkele ja ei karkaa(ainakaan toivottavasti). 

Keskiviikkona reipastuttiin myös puskajusseilemaan ja kävin tamppaamassa tän vuoden ekat jäljet. Ajattelin vetää helpomman kautta, tamppasin kaks n. 100m helpohkoa pätkää ja makkaraa tais olla n. joka neljännes metri. Doni oli aivan huippu nenäeläin! Nenä kesti koko jäljen maassa ja teki hommia, vauhti oli ehkä liiankin kova, mutta kelpie teki kuitenkin tarkasti koko ajan hommia ja kesti jäljellä joten mitäpä sitä hidastamaan. Ainiin, ja varmaan puolet niistä ruuista jäi sinne jäljelle. 

Niin ja sitten sihen asiaan jonka takia otin itteäni niskasta ja rupesin kirjoittamaan,

Hanna siis uskalsi heittää meitä tunnustuksella, muistelin jo kirjoittaneeni tällästä joskus syksyllä mutta mitäpä pienistä, tunnustetaan uudelleen. Niin, kiitokset siis Hannalle tunnustuksesta! Seuraavassa siis seitsemän sekalaista faktaa miusta, karvakoirista ja kaikesta yleisestä.

Säännöt:

1. Nimeä 15 bloggaajaa

2. Kerro heille tunnustuksestasi

3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi

4. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen

5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi

 
Blogin takana pyörii tänä syksynä 16-vuotta täyttävä viimeisiä päiviä peruskoulua käyvä tyttö, Veera.

Oon aina tykännyt koirista. Meillä on aina ollut kotona vain kissa, kun mä olin pieni meillä oli jo Vilma -kissa ja sitten tuli Illi, josta viime postauksessa jo kirjottelinkin. Jos on sanotaan että on "elämäni koira" niin Illi oli varmasti "Elämäni kissa".

Oon lenkittäny koko pienen ikäni kaikkia naapuruston koiria ja ollut aina haluamassa sitä omaa koiraa.

Sitten meidän tutuille tuli Kalle, mitä ihanin pieni mixaus, jonka kanssa perehdyin vähän myöhemmin ihan oikeesti koiraharrastukseen, agilityyn ja tokoon. Lopulta sainkin sitten kaiken vinkumisen jälkeen Donin, maailman parhaimman koiraotuksen.

Doni ei ehkä oo ollut mikään maailman helpoin ensimmäinen koira. Se on melko kova paimeneksi ja etenkin pentuaikana se tykkäsi roikkua jatkuvasti lenkillä mun nilkoissa, käsissä ja hihnassa ja olin jo ihan epätoivonen että mitäs nyt. Mutta sittenkin siitä tais kasvaa ihan kelpo koiruus.

Donista on tullut vielä parempi kuin oon koskaan edes uskaltanut toivoa. Se on vain ihan loistava koira mulle, oon niin onnellinen että löysin tollasen koiran jostain. Ottaisin milloin vain toisen samanlaisen. Ei sitä voi sen paremmin selittää. Toi on vaan niin mun koira. Paras asia mikä mulle on koskaan tapahtunut.

Olen ehkä maailman huonoin suunnittelemaan treenejä, jonka takia meidän treeneissä ei ookkaan koskaan mitään teemaa. Tai no, kyllähän mulla on useastikkin mielessä että joo tällä kertaa teen vaan sitä ja tota, mutta sitten mun tekeekin mieli treenata vähän tuota ja tuota ja otetaan nyt vielä tätäkin. Oon siis aika fiilispohjalta -treenaaja. Treenaan just sitä asiaa mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Jo mun ei tee mieli treenata paikkista vaikka pitäisi, niin sillon en treenaa sitä vaan päädynkin tekemään kaikkea aivan muuta. Voin sanoa että toimiva taktiikka. Turhaan hinkata jos ei tunnu siltä. 

En ole niin ilkeä että 15 bloggaajaa nimeäisin, mutta tässä nyt kymmenisen nimeä joille tunnustus lähtee: 

Miira, Ella, Saara, Sara, Hanna, Viivi, Ida, Rebecca, Jemina, Nea olkaas hyvät! (;

Kesä 2011 <3

I'll pick up these broken pieces 'til I'm bleeding

Selvittiin Lahdesta kotiin ja vappukin meni hyvin, lisää päivittelen kunhan jaksan/kerkeän/ehdin. 

Koska tänään olis pienen prinsessani viis vee synttärit jos kissa prinsessa ois viime heinäkuussa palannut takaisin retkiltään, niin mun oli aivan pakko pysähtyä hetkeksi kattelemaan ukoiselta kuvia pikku prinsessasta. Kamala ikävä edelleen. Kyyneliltä ei voi edelleenkään välttyä. Pienen kissa neidin muistolle, kissalle, jota en voi koskaan unohtaa. Ehdottomasti maailman paras kissa, jonka paikkaa kukaan ei voi koskaan viedä. ♥

Lepää rauhassa rakas, 

Paavo Irmeli "Illi" 

04.05.2007 - heinäkuu 2011 

I only miss you when I'm breathing
I only need you when my heart is beating

wnb lintubongarit ilmoittautuu!

Tervetulos kesä ja lämpimät ilmat, ollu ikävä <3 

Mutta joo, tarkoitus hyvä, mutta toteutus kusi. Tarkoitus oli käydä Donin kanssa kuvaamassa joutsenia kun ovat majoittuneet ainakin osa-aikaisesti tuonne rantaan. No, tiistaina mulle kerrottiin koulussa kuinka lähellä ne joutsenet ovat ja kuinka hienoja kuvia mun kaveri niistä oli saanut. Täydellinen ajatus, jos joku muukin onnistuu niin kyllähän mekin onnistutaan, or not. Tamronin pituus + mun kuvaustaidot + joutsenten todellellinen sijainti = ei hyvä. Joutsenet olikin oletettua kauempana ja kengät oli märät pellon takia märät ennen kuin päästiin rantaan, mutta mitäpä pienistä. :D Yritettiin kuitenkin sitkeästi ja sainkin ehkä muutaman semihyvän kuvan. Ja doni starttas kesäkauden! Kakara kahlas järvessä ja kävi kerran jopa uimassa, mahtoi olla lämmintä.

Huomenna otetaan juna ja suunnaksi Lahti! Saa nähdä mitä keksitään viikonlopon aikana, ja niin toki: 

Iloista vappua kaikille lukijoille! :)

Niin kovaa ja korkealta kuin tahdotaan

Laiska bloginpäivittäjä täällä taas terve! Viime viikolla oli aivan liikaa ohjelmaa yhdelle viikolle joten blogi ja lonkka-&kyynärkuvaus tuloksetkin on jäänyt päivittämättä.

 Mistäs nyt aloitettaisiin, no vaikka niistä kuvauksista. Käytiin siis maanantaina kuvauttamassa Donilta lonkat & kyynärät. Kelpie ei ois tahtonu nukahtaa millään, maaten se kyllä kävi melkein heti mutta nukahtaminen kesti ja kesti. Ekaksi kuvattiin kyynärät, ihan nätit, tiiviit oli ja ell arvioi niiden olevan ihan 0/0. Sitten lonkat, itse lonkat oli siistit ja tiiviit, lonkkamalja oli hiukan matala joten ell arvio että ne olisivat B/B, mutta samasta kuvasta näkyi että lantio oli aavistuksen vino. Ei pitäisi haitata menoa mitenkään ja saadaan mennä edelleen niin kovaa ja korkealta kuin tahdotaan. Hyvä homma! 

Tiistai iltana käytiin sitten aksaamassa kun saatiin kerta terveen paperit. Ei mitään kummallisuuksia, välistävetoja, slalomeita ja takaakiertoja samalla kertaa. Eniten hinkattiin taas yllättäen välistävetoja kun ei meinannu mitenkään aluksi lähteä toimimaan. Takaakierrot ja slalomnit toimi hyvin. Sitten kontakti- ja keppitreeniä. Kontaktit toimii loistavasti, kun oon lähellä. Voin jäädä taakse, pysähtyy. Voin juosta kovaa vauhtia ohi, pysähtyy. Voin irrota sivusuunnassa, pysähtyy. Mutta kun laitetaan yksi este väliin niin eieieiei. Jää himmailemaan ja hiipii puolesta välistä asti eikä lopulta edes pysähdy oikeaan asentoon. En ymmärrä miten se on niin vaikeaa koska voin kyllä irrota sen 10m sivusuunnassa jos meidän välissä ei ole mitään, mutta kun väliin laitetaan edes yks hyppy ja sivusuunnassa matka on vaan sellaset viis metriä. Namialustaa se ei nähnyt alhaalla kun ehkä kymmenennen toiston jälkeen. Sitten saatiin melkein onnistumaan sellain kuin tahdoinkin niiden onnistuvan. Mutta treeniä, treeniä. Kepit taaskin oli loistavat! Takaaleikkaukset toimi, persjätöt ja maltto kepittää loppuun jopa vaikka suoraan edessä oli putki, hieno kelp!

Keskiviikkona Kallen aksat, kontaktit oli hienot, niinkuin myös kepit! Muutenkin radalla aika pätevää menoa! Pitäisi ruveta laittamaan ilmoja menemään molemmille joihinkin agikisoihin vissiinkin. :)

koska en jaksa keksiä mitään järkevää

Päätin vihdoinkin ryhdistäytyä treenaamisen suhteen kun ollaan oltu niin järkyttävän laiskoja tokoilijoita heti kun nuorisojaoksen treenit loppu. Nyt ollaan kuitenkin treenattu taas, eilen käytiin sammonlahdessa treenailemassa ja lenkkeilemässä vähän isommassa porukassa, kun matkassa oli Ella&Elvi, Aino&Sulo ja Stefi&Caela, ja voi pienen kelpielapsen onnea kun se löysi rhodesianidiootistakoirasta riekkumis seuraa. Tänäänkin treenattiin, tosin keskenämme.Ainiin, ja ylihuomenna luustokuvat, iiiks!

Eilisen treenit oli vähän sinne päin, tai no ei ees sinne päin. Seuraaminen oli vähän löysää eikä ollenkaan niin Donimaista, olishan toi ollu varmaan ihan tokokokeen mallista, mutta musta se oli löysää. Paikkamakuussa oli hirveän rauhaton, vaihteli lonkkaa kolmeen otteeseen ja katteli maisemia. Merkit oli onneks kivoja ja ruudut kans, luoksetulokin oli ihan jees, eikä edes törmänny. Ruudussa oli vauhti kohillaan ja kelpie kerrassaan sinkosi ruutuun kun laskin siitä irti. Haki alkuun vähän oikeeseen laitaan, mutta viimesimmät oli aikas nättejä!

Mutta kuvia taas, loput lenkin kuvat löytyvät täältä.  

 Tän päivän treenit oli paljonpaljon paremmat! Olin päivän kolmosten agikisoissa töissä ja sain mystisesti jonkun treenimotivaatio piikin jostakin! Pallottelin että lähetäänkö juoksemaan vai treenataanko ja päädyttiin treenaamaan. Meidän kenttä ei vieläkään ole sula(toivottavasti sulaisi pian) joten tehtiin tuossa kujalla. Seuraamisia, kaukoja, nouto ja paikkis. Seuraaminen taas hyvää! Ei poikittanut, ei edistänyt eikä ollu ees löysää. Täydellistä! Kaukot toimii kanssa, tehtiin vähän kaikkia. Pitkällä matkalla(15m) avot puhtaasti ja lyhyemmällä matkalla (5m?) tehtiin vähän lisää avo malliin ja sotkettiin myös vähän seisomisia mukaan, hyvin kesti paikoillaan. Noudossa tehtiin alkuun lähtötreeniä. Yritin kertoa kelpielle että ei nyitä ja yritetä varastaa kapulalle vaikka mä heitän sen. Lopussa kelpie ymmärsi, että se saa hakea sen kapulan vaikka se sadasosa sekunnin pitempään istuisikin nätisti. Paikkiskin oli huomattavasti parempi kun eilen, ei katellu maisemia vaikka naapureita ramppas pihalla ja koiria haukkui. Eikä vaihtanut edes lonkalle. Hyvä treeni! 

Moi olen Doni, kengurun ja oravan risteytys.