Agiliitelyt meni viikonloppuna erinomaisesti! Doni starttasi siis kakkosten kisauransa(jos rauman startteja ei lasketa) lauantaina kotihallilla kolmella startilla. Päivän teemana taisi olla slalomit, ainakin niitä oli jokaiselle radalle tungettu enemmän ja vähemmän. Ei kuulu vahvimpiin osa-alueisiin. :D Ensimmäisellä radalla tuli alas yksi rima, ja toiseen suuntaan tullessa kielto samaiselta hypyltä, ratahenkilön seisoessa keskellä hyppyä. Lopussa tuli yhdestä esteestä ohi, jota en jaksanut jäädä korjaamaan vaan tehtiin rata hyvällä fiiliksellä loppuun. Ja oli muuten hyvä fiilis! Koira kesti hanskassa ja oli ihan kuulolla.
Toinen rata olikin ihan pienesti vain katastrofaalinen. Tuotatuota, päästiin kolme ekaa estettä, jonka jälkeen napattiin hylky - taisin lopettaaa ohjauksenkin. Koitettiin edetä rataa eteenpäin mutta ei tullut kyllä mitään :D koira päästeli höyryjä juosten sinne sun tänne.
Kolmannella pakka pysyi taas kasassa ja koira kulki. Ja ihan super hienosti kulkikin! Reagoi ohjauksiin eikä ollut turhia höyryjäkään päässä. Tehtiin muuten melkein nolla. Tämä melkein nolla kariutui väärin päin suoritettuun putkeen. Hylky tuli puolessa välissä, mutta ohjasin koiran silti vielä loppuun asti parin vaikeankin kohdan läpi! Eräänlainen voitto myös itselle - en lopettanut ohjaamista ja kadottanut asennetta. Ehkä hyvämielisin hylky koskaan!
Perjantaina käytiin hakemassa kisoihin vauhtia hakutreeneistä. Miira oli kameran kanssa mukana, eli kuviakin on joskus tulossa! Ohjaaja ei usko ja luota koiraansa, joka teki ihan mahtavaa etsintää taas. Tyhjiä ei vielä olla otettu, pitäisi ehkä ruveta pikku hiljaa ajattelemaan? Kolme ukkoa, etukulmissa ja keskellä takana. Ensimmäiselle ääni, muille ei apuja. Ensimmäiselle lähtemistä ei avun takia tarvinnut kahta kertaa miettiä. Toisellekin lähti tosi hyvin! Pienen mutkan koukkas matkalla mutta muuten hyvä. Kolmannelle sama. Haju ilmeisesti vähän kiemurteli mutta paineli hyvin ukolle ilman kummempia. Hieno Doni! Ja ohjaaja vois uskoa ja luottaa että koira etsii kyllä.
Sitten siis tokoa. Tehty kunnon treenit eilen(maanantaina) ja tänään. Eilen Simo auttelemassa, tänään yksin. Eilen ohjelmassa merkin vahvistusta, paikkamakuuta, ohjattu ja tunnari. Merkillä vaadin koiraa SUORAAN merkille. Ei mitään banaaniasento kyttäyksillä kylki mua kohti. Ja Doni muisteli että AINIIIN, ja toimii siis. Ohjattua liikkuroituna. Ensin liikkuri vei kapulat, ja palkkasin silti suorasta merkistä. Toisella lähetin hakemaan vasemman, ja ooooo! Vasen tuli! Eipä ollakkaan hetkeen nähty tälläistä ihmettä. Palkkasin kerran vielä merkille. Paikkamakuita tehtiin vähän joka välissä, kolme jättöä ja sivulle tuloa, toimi kaikilla, oikein positiivista! Jaaaa sitten tunnari. Ei enää niin iloista, menee kapuloille, haistelee jotakin ja napsaisee vaan jonkun. Toisella yrittämällä löytyi oma. No otettiimpa ihan alusta. Nyt ainoastaan maistoi väärää, palautti kumminkin oman. Riittävän hyvä lopputunnariksi.
Tänään niin huonon mielen tokot että äääh. Suunnitelmissa ruutu, paikkiksia, ohjattua, kaukot ja tunnari. Ruutu, kaukot ja tunnari oli tarkoitus tehdä lyhyinä yhden toiston juttuina, mutta toisin kävi. Aloitettiin paikkiksella, maahan hyvä, sivulle ei noussut. Uusinta yrityksellä muistui mieleen, joojooo ihan piti nousta poiskin täältä maasta. En vaan ymmärrä mikä tässä ei toimi? Ja miksei? Välillä tekee oikein hyviä ja hyppää tosi hyvin suoraan koskemaan kättä, välillä pomppaa ilmaan, jonka jälkeen koskee(sallittu), mutta välillä sitten jää vaan maahan makaamaan tai hilaa itseään pienillä askelilla kohti istuma-asentoa ja jäätyy puoleen väliin? Mitä mä teeen..... No sitten seuraavaan. Eka parit kontaktitreenit ja merkkitreenit jotka olivat kylläkin hyviä. Sitten tarkoituksena tehdä yksi ruutuun juoksu. Helppoa, kivaa ja simppeliä. Pyh ja pah. Tuotatuota. Lähtee hirrrrveellä vauhdilla kohti ruutua ja heittää liinat kiinni just ennen ruutua? Korjauskäskyllä ruutuun, josta kylläkin seurasi vain kehut ja pois kutsuminen. Eläinkokeita suorittaessa huomasin ongelman olevan sama merkin ja ruudun välimatkasta riippumatta, eli ei edes ole kysymys mistään tiettyyn metrimatkaan tottumisesta. Juupa juu. Taidettiin pienen taistelun jälkeen saada kelpie ruutuun asti. Tästä tauolle ja ajattelemaan. Tauon jälkeen kaukoja. Ensin läheltä, hyvin toimii. Tarkoituksena tehdä yksi kokonainen liike koematkasta. Ajatukseksi jäi. Jos ei vaan nouse niin ei nouse. Maassa on ja siellä pysyy. Paitsi kaksoiskäskyllä. Huoh ja plääh. Väliin ajattelua lyhyemmältä matkalta - toimii, pidennettiin matkaa - ei toimi. Eikä myöskään miun aivot. Ennen on kyllä toiminut. Ohjatussa samat vanhat ongelmat. Juoksee keskelle. Kahdesti. Käskin tylysti vaan koiran kokonaan pois paikalta. Kolmas kerta toden sanoo ja löydettiin tie oikealle kapulalle. Loppuun ruutuun lähetys pallolle. No, kyllähän se sille juoksee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti