And it might come true

Jouduin tekemään vähän ilkeät nyt kaikille blogiin kommentointia yrittäville, sanavahvistus on nyt päällä varmaan ainakin viikon verta. Blogiin on hyökännyt viimeisen kuukauden aikana yhteen postaukseen yli tuhansia roskapostikommentteja, eilen taas tyhjensin roskapostikommentit ja 76 viestiä oli sinne taas ilmestynyt... Onneksi sentään blogger estää noiden pääsyn blogiin asti ja stoppaa roskapostikansioon. Katsotaan onko tällä kuurilla mitään vaikutusta.

Mutta asioihin! Me ihan ollaan treenattu paristi ja reipastuttu. Ja mie aloitin autokoulun. Siis minä. Autokoulun. Ihmeitä voi siis tapahtua vielä tämän vuoden puolella ja ehkä mut ihan oikeasti näkee vielä pian auton ratissa. Alan olla aika iloinen! Lauantain kisakirje kolahti laatikkoon(käääks, jänskättää), ja käytiin aksaamassa. Tiistaina tokoiltiin.

Tiistain keskipäivän helle tokoissa Doni taisteli kaukojen, zetan, tunnarin ja paikkamakuun parissa. Suunnittelin kerrankin järjestyksestä ja toistojen määrästä lähtien treenin, jotka pitivät loppujen lopuksi. Aloitettiin kontaktitreeneillä, huippu hyviä! Miksei aina voi olla? Ja sitten tunnari. Matkaa n 40m ja tunnarit koemaisesti rivissä. Molemmat pätkät laukkaa, haisteli hyvin ja palauttikin oikean eikä tullut edes tulitikkuja matkalla. Siispä oikein hyvä! Jatkettiin tekemällä zeta kahdella istumisella ja yhdellä seisomisella, parilla ylimääräisellä mutkalla ja perusasennolla. Stopit hyviä! Perusasennoissa meinasi jäädä vähän pylly ilmaan. Normi seuruun yhteydessä nämäkin toimii, mutta zetassa ei ilmeisesti malta? Tauolle tästä ja tauon jälkeen kaukoja. Ensin pitkästä matkasta yhdet putkeen(8 vaihtoa). Yhdellä seiso-istu vaihdolla meni maahan, muuten vaihdot näyttivät ainakin miun perspektiivistä kivoilta, eikä ollut liikkunut paria senttiä eempää viivalta, jolle sen jätin. Tehtiin läheltä vielä tarkkuutta ja varmuutta. Vauhtia oli, vaihdot tarkkoja, mutta vauhti aiheutti sen ettei malta odottaa käskyjä. Pahin on seisomassa odottaminen. Siitä tekee helposti minkä tahansa vaihdon ennen kuin ehdin edes ajatella. No, tuli sieltä kivojakin. Näiden jälkeen 4min paikkis. Maahanmeno hidas, mutta meni eikä jäänyt jäätymään. Ja ihmeellisyydet seuraavat: __nousi ekalla käskyllä pompun kautta istumaan__ !! Jes. Ensimmäinen onnistunut pitkä paikkis pitkään aikaan. Kestossahan ei ongelmia ole ollut pysyy kyllä kuin liimattu, mutta liima ei tahdo liueta niin paljon että nousisi takaisin sivulle. Loppuun vielä tunnari. Tarkoitus saada onnistuminen myös väsyneeltä koiralta. Mutta ei. Ei onnistu. Ei vaan keskity. Hamuaa kapuloilla mitä sattuu, kävelee riviä edes takaisin, eikä edes haistele. Palautuksesta en taida uskaltaa edes kirjoittaa. Tuo lönkytellen ravilla, tulitikkutehdas avaa ovensa matkalla, tulee sivulle niin kieroon kun kelpie vaaan voi ja tiputtaa. Jes. Tehokuuri tunnaria kaikissa mielentiloissa taitaa odotta oven takana. Saatiin loppuun onneksi yks onnistunut ihan lyhkäseltä matkalta.

Agihallissa sisällä tänään lämmintä +29 ja ilma ei kierrä minnekkään, pidettiin treenit siis ihan lyhkäsinä. Doni teki kääntymisiä, paljon eri korkuisia rimoja, kontakteja ja kovassa vauhdissa kepeille tuloa. Oli ihan pätevä! Kääntyi ihan näppärästi, ja oli varsin kuuliaisella päällä eikä valkkaillut oman pään mukaan mitä tahansa esteitä. Keinu ja puomi toimivat ainakin, rimoja ei tullut alas ja kepeillekkin saatiin monet onnistuneet toistot. Okei, aluksi tuli kerran läpi kepeiltä, mutta seuraavilla ja kaikista suunnita toimi.