sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Mul on liian paljon hyvää meneillään

Kevät tulee ja aamulla on ihana herätä ääneen kun vettä tippuu alas räystäältä. Tokoilujakin ollaan pikku hiljaa alettu taas sulattelemaan ja että rakastan ton intoa tehdä hommia! Se tekee kaiken ihan täysillä ja yrittää aina parhaansa. Välillä saattaa mennä vähän yliyrittämiseksi, mutta silti tykkään sen asenteesta tehdä hommia, kun kerran tehdään niin tehdään sitten kunnolla. 
Pitäis ottaa niskasta itteäni kiinni ja soitella tuolta imatralta koepaikkaa, jos vaikka satuttas mahtumaan niin mentäis vielä ALOon kokeilemaan, josko sieltä tulis se viimenen ykköstulos. Oon vaan niin huono soittamaan vieraille ihmisille.

Tällä viikolla ollaan alettu pienesti treenaamaan merkkiä ja muistuteltu perusjuttuja. Merkki aiheutti mun puolella tuskaa, ehkä kahdellakymmenellä ensimmäisellä yrittämällä kelpie oli sitä mieltä että se tötsä on _pakko_ kaataa. Muutaman kerran yritti ottaa myöskin suuhun ja tuoda mulle kun kaatamisesta ei tullut palkkaa. Hassu Doni. Hiffas kuitenkin loppujen lopuksi että tää on niin helppo homma ettei tarvii kun mennä seisomaan aivan merkin taakse, dodiih! Perjantaina tehtiin ekaa kertaa ulkona ja ei ongelmaa. Perjantain treeneissä tehtiin pitkästä aikaa myös ruutuja, noutoa ja seuraamista. Ruudut oli ihan jees, aluksi toimi ilman ongelmaa ja haki keskelle mutta noudon jälkeen kun tehtiin yritti tarjota oikeeseen alakulmaan merkkiä. Kävin näyttämässä keskikohdan ja seuraavalla haki oikeen paikan. Nouto oli ihan jees samoin kuin seuraamisetkin. 

Tänään, sunnuntaina kävästiin hallitreeneissä pitkästä aikaa. Tehtiin kokeenomaisesti ALOt läpi ja hiukan noutojuttuja jälleen, aika kivaa menoa!  Ekana paikkis ja luoksepäästävyys. Luoksepäästävyydessä kesti melkein neljä jalkaa maassa, mutta pakko oli Donin mielestä heiluttaa häntää ja nousta yhdellä tassulla vastaan. Paikkis oli ihan jees. Vähän kyyläili vieressä pyöriviä näyttelykoulutuksia. Sitten tauolle ja tauon jälkeen loput. Seuraamisissa ei äännellyt turhia niinkuin aiemmin on hallissa tehnyt. Hihnassa aavistuksen väljää miun mieleen ja juoksussa loikki, hihnatta parempi. Jäävät normisettiä, niinkuin luoksetulokin. Hypylle meinas karata, nykäs muttei onneksi lähtenyt. Nouto kusi....... Ensimmäisellä kesti hyvin sivulla, kehuin ja annoin hakea, otti päästä kiinni ja ravisteli. Otettiin uusiks ja karkas, murahin ja kävin hakemassa kelpieltä kapulan pois ja taas uudelleen. Viimonen ihan jees, muttei siltikään tuttua Donia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti