sunnuntai 13. tammikuuta 2013

And you can walk away and smile

Oletettua pitemmäksi venynyt postaustauko alkaa pikku hiljaa loppumaan. Ongelmana ei ole kuulumisten puute, kuvattomuus, vaan ihan yleinen laiskuus. Monta kertaa on pitänyt päivittää, mutta ei vaan tule edes avatuksi blogia. Mutta nyt reipastuin!Joululoma meni varsin mukavissa merkeissä ja nyt ollaan jo palailtu reilun viikon ajan normaaleihin arkirutiineihin. Kohtahan se hiihtolomakin voisi olla. Joulut ja uudet vuodet vietettiin rauhallisissa merkeissä, eikä reagoinut paukkuihin. Treenitauoltakin on palailtu pikkuhiljaa. Kahteen viikkoon ollaan treenattu neljästi tokoa, ja agitauoltakin palailtiin ja ollaan jo kahdesti keretty liitelemään. Jääkin alkaa olla jo tosi hyvässä kunnossa, joten lenkkeilymahdollisuudet kasvoivat taas kertaheitolla!  



Kuuraparta :)

Agihallille meneminen suoraan sanottuna jännitti. Verkkokalvolla piirtyi jo kuva kiljuvasta kelpiestä joka sinkoilee putkien väliä välillä roikkuen ranteessakin ehkä kiinni. Mutta ei! Ei! Doni oli 1,5kk tauon jälkeen varsin hyvällä tuulella! Kerran taisin joutua käskemään kiljumisesta maahan, muuten oli kuulolla koko ajan, ei valkkaillut omia reittejään vaan kuunteli tosi nätisti ohjausta. Oli varsin miellyttävä agin aloitus.

Tokoilupäivitystä kanssa. Hallivuorot alkoivat pyörimään kerran viikossa, joten saadaan toivottavasti vähän edistymistä tähänkin touhuun. Ekat viikot tokoillaan, sitten lennellään muutama viikko flyballin tahtiin ja loppukaudesta taas tokoillaan. Pienenä välitavoitteena vois olla vapun tokokoe? Voivoi liikkeet on edelleen hiomista vaille valmiita. Suurinta tuskaa aiheuttaa ruudusta seuraamaan tuleminen(doing-doing), tunnari(.....) ja seuraamisen askeleet(väyh-väyh). Treeniä, treeniä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti