Enemmän intoo, vähemmän näkemystä

Meidän viime treenipäivitys on tehty 1. syyskuuta. Silloinhan oli vielä kesä. Ja nyt tuntuu, että syksyä ollaan eletty jo vaikka kuinka pitkälle. Nytkään en tiedä mitä kirjoittaisin, vaikka asiaa olisi ihan hirveästi. Ollaan tehty koirien kanssa paljon, Doni on nyt äidin luona, mutta eiköhän sekin tule kohta taas kaupunkilomalle. Eli nyt lähinnä ollaan Riskin kanssa tehty paljon. Mutta Donistakin on kuulumisia, vaikka se on ollut jo pitkään kotona ja minulla on jo ikävä hölmöä Domppakoiraa. Ehkä aika kultaa muistot, tässä tapauksessa muutama viikko muistikuvan Donin treeneistä. Menin naputtelemaan Donille tokokoe kyselyä ja varasin kaksi paikkaa rallykisoihin. Upsishupsis. Riski korkkaa avoimen viimeistään 26.11. Muutama potentiaalinen koe olisi sitä ennen, mutta pitäisi saada vähän tolkkua hommiin.

Riskin ei ole onneksi tarvinnut ihan yksinään olla, ollaan lenkkeilty koirakavereiden kanssa ja jopa tiukkatäti-Elvi on erehtynyt leikittämään Riskiä. Meillä oli viime viikolla myös pentuseuraa, kun 14 viikkoinen australianpaimenkoira lapsi Halla oli meillä kylässä pari päivää. En kyllä osaa sanoa, kumpi oli onnellisempi. Pentu joka sai ilman rajoja riepottaa isompaa vai Riski jolla oli kerrankin tasoistaan seuraa. Jos ei Riskin riepottamista lasketa, niin oli kyllä helppo ja mukava kakara, tai ehkä sitä on kelpieiden kanssa tottunut hiukan villimpiin tapauksiin. Riski osasi todella nätisti leikittää pentua. Pellolla piti pari kertaa muistuttaa ettei ihan voi leikkiä samalla tavalla kuin isompien kanssa, mutta huomautuksesta oli siivosti.

Treenimotivaatio on kovassa nosteessa. Ollaan tehty sopivasti kaikkea. Agilityn suhten olen ryhdistäytynyt ja tavoitteena olisi ruveta käymään ainakin kerran viikkoon treenaamassa, mieluiten kahdesti. Kerran viikossa meillä on ryhmätreenit ja kerran viikossa jos kävisi tekemässä itsenäisesti estefokusta, keppejä ja kontakteja. Agilityssä Riski on edelleen varsin mukava treenattava. Se on varsinainen partiopoika, se tekee nätisti mitä pyydetään, eikä puhettakaan mistään omatoimisesta huitelusta. Toivottavasti ei tarvitse haikeudella palata lukemaan näitä tekstejä puolen vuoden päästä. Vauhti sillä on nimittäin kasvanut ihan itsekseen, mutta tosiaan kilttinä ja kuuliaisena se on pysynyt. Eniten tekemistä meillä on varmaan estefokuksen vahivstamisessa. Riski herkästi meinaa lähteä liiaksi seuraamaan miun liikettä ja herkästi kaahottaa ohi, jos en muista ohjata kunnolla. Tässä on suurin kontrastiero Doniin, se lukee jokaisen esteen vaikeistakin kulmista matkalla.

Ollaan käyty pari kertaa myös JATin hallilla putkiralleissa kisaamassa. Aika suuri vaikeusero viime kk ja tämän kk radoissa. Noh, Riski on loistava. Doni pääsi myös syyskuun kisoissa mölliradalle. On se aika luottoeläin.

Hakutreenit ovat olleet tauolla, mutta rullatreenejä ollaan yhdet tehty. Niihin on tullut mukavasti varmuutta. Riski ei viime treenissä kertaakaan yrittänyt jäädä tyrkyttämään rullaa maalimiehelle, vaan kävi nopeasti nappaamassa rullan. Näytöille vie reippaasti, mitä nyt välillä meinaa suunta kadota. Eiköhän tähänkin saa varmuutta ihan vaan tekemällä.

Paimentamaankin on ehditty! Oli ihan hurjan siistiä viimeeksi. Oltiin Muuramessa, ja tehtiin ensimmäistä kertaa treenit isolla pellolla. Voin sanoa, että jännitti ihan hurjasti. Kestääkö lauma hallinnassa, kestääkö koira hallinnassa, mitä jos se lähtee juoksemaan maata kiertävälle radalle.... Mutta mitäpä vielä! Kelps oli ihan sairaan pätevänä. Ei yhtään hölmöilyjä ja stopit olivat hienoja.  Tehtiin peruskuljetuksen lisäksi kaaritreeniä, siinä vaatisi ohjaajalle selkeämpää toimintamallia, niin varmasti koirakin pelittäisi paremmin. Nyt Riski huomaa heti jos menen epävarmaksi ja rupeaa itsekin vähän luistamaan ohjeista. Mutta on se vaan tullut eteenpäin ihan hurjasti, nyt meillä on syksylle vielä 5 kerran kortti hankittu. Tykkään!