Aivan kuin kotonaan

Eikun niinhän se onkin! Riski on osoittautunut varsin veikeäksi pieneksi kelpien aluksi. Ja on se vaan hieno. Tiistai-iltana tultiin kotiin, ensimmäinen yö meni vähän ympäriinsä tallailuna, piippailuna, leikkimisenä ja Donin kiusaamisena. Seuraavat pari yötä ollaan nukuttu sikeästi illasta aamuun! Oon itse lomalaisena kotona, joten mukavasti aikaa touhuilla pennunkin kanssa ja saa rauhassa luotua pohjaa esim yksinololle ja sisäsiisteydelle. Pystyn oikeasti raahaamaan pentua jatkuvasti ulos, eikä olekaan sattunut kuin yksi-kaksi vahinkoa päivässä.

Riski on ollut ihan hirmuisen reipas. Sisällä se tosiaan oli ihan kotonaan jo ensimmäisenä iltana, ja Donikaan ei ole jänskättänyt yhtään. Donin pinna pennun riekkumisen kanssa on yllättävän pitkä, ennen kuin sanoo. Ollaan jo keretty opiskella vähän istumista ja ruoan odottamista, leikitty paljon ja harjoiteltu sinkoamaan kuolleelle lelulle. Eilen käytiin hakemassa äiti työpaikalta ja Riski pääsi kipittelemään pitkin osaston käytäviä. Reippaana paineli menemään ja ihmiset ovat parasta maailmassa. Tietysti ruoan ja lelujen ohella ;)

Doni on päässyt "hermolomille" lenkkeilemään tietysti yksinään ja vähän ollaan treenailtukin lenkkien ohessa. Lähinnä rt-juttuja. Tänään käytiin Ellan ja Elvin kanssa lenkillä ja Riski pääsi moikkaamaan uutta koirakaveria, ja ihan samalla tarmolla kipitti moikkaamaan. Pahoittelen lievää pentukuvasaastetta ;)

8vko ja hetki paikoillaan ;)